Valokuvaaminen on siitä mahdottoman hauska homma, että oppiminen ei lopu ikinä.
Parin viime päivän aikana olen kuvannut 4 pientä lasta (iät 2 viikkoa - 3 vuotta). Ja taas on selkäreppuun tarttunut tarpeellista tietoa.
Kun kuvaat, erityisesti jotakuta jolla on hattu päässä, kuvaa 100% varjossa tai sitten suoraan vastavaloon (ja kompensoi valotus kasvoihin vastaavasti). Lippa tekee kovan varjon kasvoille.
Päivän extravinkki. Liiku, liiku ja liiku. Jos kuvaat samasta paikasta ja odotat vain sopivia ilmeitä, saatat toistaa sommittelun/valaistuksen ongelman kuva kuvalta. Sitä ei välttämättä huomaa kuvatessa, mutta koneelle ladatuista kuvista kylläkin - liian myöhään.
Thursday, May 28, 2009
Friday, March 20, 2009
Do What You Want
Elämä pyörii kuin arpanappulat pöydällä. Kompassi on kadottanut pohjoisnavan ja viisari hyrrää vimmalla 360 astetta.
Minulla on Unelma. Ollut jo pitkään. Ja tavoite onnellisesta elämästä. Monta kuullista on saanut kulkea ennen kuin on selvinnyt, mitä ovea tahdon tempoa. Mutta silti pelkkä oivallus ei vielä riitä oven avaamiseen. En tohdi edes kättä nostaa koputukseen. Välttelen ovenripaan tarttumista. Mitä jos ovi ei otakaan auetakseen? Mitä jos oven takana onkin pohjaton kuilu? Tai tiiliseinä? Pelottaa etten onnistukaan.
Seison värjötellen tuon houkuttelevan oven takana. Annan mielikuvitukselleni kaiken sen vallan uskoa, kuinka Ihmeellinen Maailma toisella puolella onkaan. Tiedän, että haluan sinne. Tunnen, että nimeni on sen seiniin kaiverrettu.
Uskonpuutteessa otan kädestä business-neuvojaa, uusyrityskeskuksen konsulttia, elämäntapavalmentajaa. Tuijotan Tarot-kortteja ja esitän itselleni kysymyksiä enkeleistä. Piirrustan paperille koukeroita. Yhä uusia vaihtoehtoja, keltaisella huomiotussilla ympäröityjä. Pääni kylpee ideoiden yltäkylläisyydessä. Työhuoneeni seinä on kasvanut suunnattomaksi ilmoitustauluksi. Transithalleja matkalla jonnekin.
Minun pitäisi osata lisätä €-merkkejä huomiotussikehien sisään. Tavata vielä muutamia ihmisiä. Täyttää pari paperia. Laittaa asiat järjestykseen. Luoda päämäärä. Järkeillä toimintajärjestys.
Yöpöydällä makaa Richard Bransonin kirja "Screw It, Let's do it -Lessons in Life". En ole edes avannut kirjaa. Pelkään, että luettuani sen, minusta tuntuu vielä kurjemmalta. Että pitäisi, mutta ei liikahda.
Avainsana. "Pelottaa" Miksi pitää pelätä. Miksi ei vain voi mennä. Alan olla välttelyn mestari. Ehkä tämä julkaisu, tämä ilmoitus, tämä uskonvalun pyyntö potkaisee kelkan eteenpäin. En kehtaa enää olla tekemättä, kun sinäkin siitä nyt tiedät.
Minulla on Unelma. Ollut jo pitkään. Ja tavoite onnellisesta elämästä. Monta kuullista on saanut kulkea ennen kuin on selvinnyt, mitä ovea tahdon tempoa. Mutta silti pelkkä oivallus ei vielä riitä oven avaamiseen. En tohdi edes kättä nostaa koputukseen. Välttelen ovenripaan tarttumista. Mitä jos ovi ei otakaan auetakseen? Mitä jos oven takana onkin pohjaton kuilu? Tai tiiliseinä? Pelottaa etten onnistukaan.
Seison värjötellen tuon houkuttelevan oven takana. Annan mielikuvitukselleni kaiken sen vallan uskoa, kuinka Ihmeellinen Maailma toisella puolella onkaan. Tiedän, että haluan sinne. Tunnen, että nimeni on sen seiniin kaiverrettu.
Uskonpuutteessa otan kädestä business-neuvojaa, uusyrityskeskuksen konsulttia, elämäntapavalmentajaa. Tuijotan Tarot-kortteja ja esitän itselleni kysymyksiä enkeleistä. Piirrustan paperille koukeroita. Yhä uusia vaihtoehtoja, keltaisella huomiotussilla ympäröityjä. Pääni kylpee ideoiden yltäkylläisyydessä. Työhuoneeni seinä on kasvanut suunnattomaksi ilmoitustauluksi. Transithalleja matkalla jonnekin.
Minun pitäisi osata lisätä €-merkkejä huomiotussikehien sisään. Tavata vielä muutamia ihmisiä. Täyttää pari paperia. Laittaa asiat järjestykseen. Luoda päämäärä. Järkeillä toimintajärjestys.
Yöpöydällä makaa Richard Bransonin kirja "Screw It, Let's do it -Lessons in Life". En ole edes avannut kirjaa. Pelkään, että luettuani sen, minusta tuntuu vielä kurjemmalta. Että pitäisi, mutta ei liikahda.
Avainsana. "Pelottaa" Miksi pitää pelätä. Miksi ei vain voi mennä. Alan olla välttelyn mestari. Ehkä tämä julkaisu, tämä ilmoitus, tämä uskonvalun pyyntö potkaisee kelkan eteenpäin. En kehtaa enää olla tekemättä, kun sinäkin siitä nyt tiedät.
Subscribe to:
Posts (Atom)
